15.1.2018

Matkamessut 2018 LIPPUARVONTA



ARVONTA ON SUORITETTU!

Voittajat ovat:

Päden paja
Asta T
Sammytg
Sanna
+++++++++++

Matkamessubloggaajana arvon pääsylippuja kyseiseen tapahtumaan.


Jaossa on neljä lippupakettia,  joista kukin sisältää KAKSI lippua. 
Yhden lippupaketin lahjoittajana on Matkamessut ja kolme pakettia tulee Eckerö Linelta.


Liput oikeuttavat sisäänpääsyyn messuille  pe-su 19.-21.1.2018 yhden kerran.


Suoritan arvonnan keskiviikkona 17.1. klo 20.00.


Lähetän liput sähköisesti, joten ilmoitathan sähköpostiosoitteesi kommentissa.


Kiitos osallistumisestasi :)


Yhteistyö: Matkamessut ja Eckerö Line

12.1.2018

Esittelyssä Radisson Blu Sky Hotel Tallinn

Tallinnan majoitustarjonta on erinomainen!

On romanttista ja tyylikästä boutique-hotellia vanhassakaupungissa, on kylpylähotellia, 
on budjettihotellia, on perushotellia, on business-asiakkaille sopivaa hotellia, on luksusta, 
on kaikenlaista!

Toiset näistä puhuttelevat enemmän ja toiset vähemmän,
niinhän se on kaikkien muidenkin asioiden kanssa tässä elämässä.
Itse tykkään kokeilla kaikenlaisia majapaikkoja, jokaisella on kuitenkin omat hyvät puolensa.

Radisson Blu Sky on lunastanut paikkansa yhtenä lemppareistaniTallinnassa.

Ai miksi?
No, antakaas kun kerron:
Sijainti on mainio, palvelu hyvää, kivat huoneet, 
aamiainen on laadukas ja aseteltu kauniisti noutopöytiin.
Lisäksi yläkerroksissa on tasokas kauneushoitola ja sky-baari hulppeine näköaloineen.







Majoituimme viime matkallamme systerin ja lapsosensa kanssa varsin
 mukavassa business class-huoneessa. 
Kuten kuvasta näkyy, lisävuode ei vie liikaa lattiapinta-alaa.


 Lapsi kiikaroi akkunassa ja mikäpä on kiikaroidessa kun silmien alla aukeaa iso osa Tallinnaa.


Ikkunan ääressä ollaan tässäkin kuvassa, mutta alakerran aamiaisravintolassa. 
Angry bird ei sisälly aamiaiseen.


Olen ehdottomasti aamiaisihminen.

 Huippuihanaa istua rauhassa aamiaisella: 
nauttia seurasta, hyvästä kahvista ja aamiaisherkuista 
miettien mitä kivaa  uusi päivä mahtaa tuoda tullessaan.

Kahvi tarjoillaan kannuissa pöytiin. 
 Merkitsen siitä aina plussat omaan päänsisäiseen arvostelutaulukkooni.



Plussia ropisee lisää siitä, että kananmunat saa tilata haluamallaan tavalla valmistettuina.
Ylempänä lapsen uppomuna ja alempana oma kinkkuomeletteni.

Kun poikanen ja minä vierailemme toistemme luona,
 meillä on tapana valmistaa yhdessä "erikoisaamiainen". Se on meidän juttu!
 Lapsosen ehdotuksesta kokeilemme ensi kerralla uppomunan valmistusta kotiolosuhteissa.


+++++

Päähäni pälkähti, etten ole tehnyt postausta edellisestä Radisson Blu Skyn
 yöpymisestäni,  jolloin huonetyyppinä oli sviitti. 
Lisäänpä muutaman kuvan siitäkin.





Hän on lösähtänyt tuoliin. Allekirjoittanut siis.
Hieroja on keventänyt juuri lihaksistoani, ihanaa!



Erillinen vaatehuone saattaa olla hiukan liioiteltu yhden yön matkalle.

Oleskeluhuoneen sohvasta saa levitettyä lisävuoteen parillekin matkakaverille.

Summa summarum: 
Täydet pisteet molemmille huonetyypeille ja
 etenkin aamiaiselle!

Radisson Blu Sky
Rävala puiestee 3, 10143 Tallinna

31.12.2017

Kultaisen Possun huomassa Tallinnassa


Iltana eräänä vaeltelin Tallinnan vanhankaupungin kujilla.
 Väsymys alkoi painaa, nälkä mourusi vatsassa ja kylmyyskin koetteli ihmispoloista.


Kuvan daamin ohi olen kulkenut lukemattomia kertoja, 
mutta jostain syystä olen aina sivuuttanut paikan.
Kyseessä on Kuldne Notsu Kõrts-ravintolan sisäänkäynti.


Mikä ihana, lämmin ja lohduttava tunnelma otti vastaan viluisen kulkurin!
Paikasta tuli mieleen varhaiset,  melkein 30 vuoden takaiset kokemukseni Viron matkoilta, 
kun lähes kaikki ravintolat olivat kutakuinkin saman tyylisiä ja ruoka yksinkertaista (ja erittäin lihapitoista).


Pikkukyltin mukaan possun rapeita korvia on tarjolla kuuden euron hintaan.

Ravintolan englanninkielinen nimi Golden Piglet Inn (Kultaisen Possun Majatalo)
 viittaa liharuokaan,
mutta kasvisruokaa halajavillekin on paljon vaihtoehtoja.

Vaikka yleistunnelmasta tulvahtivat mieleeni muistot vanhoista ajoista, 
jolloin ravintoloissa ei liiemmin panostettu sisustukseen,
 täällä nykyajan perinneravintolassa oli ilo tutkia pieteetillä toteutettuja yksityiskohtia.


Paikka oli täydellinen vastakohta nykyajan trendikkäille ja pelkistetyille ravintoloille, 
joista kyllä myöskin tykkään.
Juuri tähän tilanteeseen Kuldne Notsu Kõrts oli juuri passeli,
 sattuman eteen heittämä ravitsemuslaitos.


Tarjoilijoiden asut noudattelivat tätä tyyliä. Luonnollisesti. 
Tallinnan ravintoloissa ei yleensäkään jätetä mitään puolitiehen, vaan kokonaisilme on viimeistä piirtoa myöten suunniteltu. Niin ihanaa!!


Leivät hävisivät tuossa tuokiossa nälkäiseen kitaani.

Alkuruokana setukaisten kuminajuustoa puolukkahillon ja 
yrttivoissa paistettujen leipälastujen kera (6 euroa). 

Setukaiset ovat kaakkois-Virossa asuvia virolaisia, 
joilla on oma mielenkiintoiselta kuulostava kulttuurinsa. 
Olen usein kuullut Setomaasta, mutta toistaiseksi se ei ole sattunut matkojeni kohteeksi.
Virossa on niin paljon tutustumisen arvoisia kohteita!!

Kuminajuuston ja leipälastujen yhdistelmä oli mukavan erilainen annos ja 
sopisi sinälläänkin pienempään hiukopalan tarpeeseen.

Pääruoka heijastelee hyvin ravintolan tyyliä.
 Perunablinit sienikastikkeen ja marinoidun vihannessalaatin kera (10 euroa).
 Tuhtia ja konstailematonta arkiruokaa.


Kuldse Notsu Kõrts, Dunkri 8, Tallinna


20.12.2017

Joulutunnelmissa markkinoilla

Jos vierailee Tallinnassa lähellä joulua, täytyy Raatihuoneentorilla viettää hiukan aikaa.
Se nyt vaan kuuluu asiaan!

Joulutori on tuttuun tapaan auki vielä seuraavan vuoden puolella viikon verran.

Tuven ja Millan iloinen tanssahtelu torilla Moonlight Serenaden tahtiin tuo
 hymyn huulille ja välittää ihanaa tunnelmaa!



Joulukoristeita on myynnissä joka lähtöön.

Lisää koristeita.

 Enkeliorkesterin jäsenet ovat hurmaavia!
 Koska torin koristevalikoima on vuodesta toiseen osittain sama, 
kannattaa samantyylistä koristekavalkadia täydentää pikkuhiljaa ellei 
kertaheitolla raaski rysäyttää isompaa satsia torikassiin.

Glögejä on tarjolla monenlaisia, tässä kojussa tavallisen lisäksi myös kirsikalla tai 
Vana Tallinn-liköörillä maustettua.
 Glögin vaihtoehtona kaakao on huippuihana ja lämmittävä joulutorijuoma.

Kuva Raatihuoneentorilta Vana Turgille päin. 

Näkymä lienee ollut keskiajalla kutakuinkin samanlainen.
Kuvitelkaa vain toppatakkeihin pukeutuneiden ihmisten tilalle hupullisiin kaapuihin 
sonnustautuneet ritarit ja sanansaattajat.

Mikäli keskiaikainen Tallinna kiinnostaa enemmänkin, 
suosittelen tutustumaan Indrek Harglan kirjoittamiin dekkareihin, 
joita lukiessa voi eläytyä mielessään  satojen vuosien takaisiin
 kuvitteelliisiin tapahtumiin tutuilla nurkilla.
+++

Aikataulujeni takia jouduin jättämään tänä vuonna väliin mainion piparkakkunäyttelyn 
Pärnu maanteen Design- ja Arkkitehtuurigalleriassa.
Jos olet Tallinnaan menossa viimeistään 7.1.  niin näyttely  on ehdottomasti 
käymisen arvoinen syötävine taideteoksineen.
Tänä vuonna siirappitaikinasta tehtyjen luomusten aiheena on, kappas vaan, vanhakaupunki!!
+++

Torikuvien myötä toivottelen HYVÄÄ JOULUA kaikille!



12.12.2017

Fingerporin jengiä yöseurana

Lähdin pikaiselle Tallinnan visiitille itsenäisyyspäivän aattona.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut hotelli Virun Suomi 100-huoneista ja  majoittunutkin yhdessä niistä
 eli Tom of Finland -huoneessa, linkki tässä.

Tällä kertaa hotellille saapuessani erittäin miellyttävä reseptionisti kertoi,
että minulle on varattu jälleen Suomi100-huone. Jee!! Jännäää!! 
Onkohan se lätkähuone vai suurlähetystöhuone vai  design-huone?
 Huonevaihtoehtojahan on useampi ja kaikki sijaitsevat 18. kerroksessa rinta rinnan.

 Ovella kävi selväksi, että saan viettää yöni Fingerporin hengessä. 
Heh-hee, oma tyytyväinen naurahteluni saatteli minut huoneeseeni. 

 Tällainen kalsonkihemmo eli Heimo Vesa oli vastassa heti ovesta sisään astuttuani.

 Sarjakuvapimennossa eläville tiedoksi, että kyseessä on Pertti Jarlan taidokkaaseen
 sanoilla kikkailuun perustuva huumoripläjäys, joka kertoo Fingerporin kaupungin asukkaista.



  Pölynimuri littyy toisinaan Fingerporin kuvioihin, 
sen tietävät ne, jotka ovat tähän hervottomaan sarjikseen tutustuneet.
Alatyyli annetaan anteeksi Fingerporin kohdalla, 
koska sanalliset oivallukset ovat nin nerokkaita!

Myönnän myös, että ajattelin puoli sekuntia, 
että mitäsmitäs...siivooja on unohtanut pölkkärinsä tänne.
Kyllä se on ihan rekvisiittaa.

 Miltä tuntuisi herätä aamulla  tällaisen matamin päivystäessä vuoteen vieressä??

Voin kertoa, että kivalta :)
Mitä muuta voi kuin hymyillä, kun silmät avattuaan näkee ensimmäisenä
Rivo-Riitan,  kädet lanteilla ja rööki huulessa?


Ikkunasta avautuva kaunis aamunsarastus sai niinikään hymyn huulille!

Itsenäisyyspäivän aamuna pikkuiset suomenliput aamiaispöydissä olivat 
mukava ele  suomalaisia asiakkaita kohtaan, arvostan!

Aamiaisen jälkeen käväisin vielä Virun Valuuttabaarissa kielikylvyssä.

Kuvassa hotellin edustaja Evelin Org ja pikakurssin vetäjä Peep Ehasalu. 
Kyseessä oli oikein hauska parikymmenminuuttinen, jonka aikana Peep
kertoi kieliemme yhtäläisyyksistä ja erilaisuuksista.

Aika paljon ehdittiin lyhyessä ajassa, esimerkiksi õ-kirjaimen oikeanlainen ääntäminen.
Lausuessasi õ-kirjaimen, lähde liikkeelle ö:stä suomalaisittain, mutta kuvittele, 
että saat nyrkiniskun vatsaasi, jolloin fonetiikka menee oikein.
 Tätä harjoittelimme kuorossa muiden osallistujien kanssa: Öööööö, Õõõõõõ.

 Hyvin humoristinen matka, täytyy sanoa!!

Original Sokos Hotel Viru, Viru Väljak 4, Tallinna

4.12.2017

Oi kuusipuu - Tallinnan joulutorilla

Koitti taas se aika vuodesta, kun läksin systerin ja poikansa kanssa ihailemaan Tallinnan joulutoria.

Matkamme noudatteli tuttua kaavaa:
 Ensin pulikointia Meriton Span kylpylässä tuntitolkulla, 
 hyvä kun ei suomua alkanut puskea orvaskedestä. 

Seuraavaksi nokkaunet hotellilla raskaan uimasession päälle, 
jonka jälkeen suunta kohti toria.


Kuusi on leventynyt edellisistä vuosista ja saanut punaiset koristeet. 
Joulupuun valinnassa ja koristelussa on tänä vuonna onnistuttu täydellisesti.
 Ainahan se on ollut hieno, mutta tänä vuonna erityisen säväyttävä.

Kerrankin satuimme olemaan paikalla siten, että estradilla oli ohjelmaa.
Hyväntuulinen ja humoristinen joulupukki hauskuutti yleisöä ja valitsi lavalle ihmisiä
 osallistumaan  jouluohjelmaan laulujen ja jutustelun muodossa. 
Keskustelu ja lauleskelu toteutettiin englanninkielellä, mikä helpotti seuraamista,
viro kun ei ihan mene jakeluun meikäläisellä...saatan kyllä opiskella sen joskus...ehkä.

Suora katsekontakti pukkiin aiheutti pelkoa, että tulen kutsutuksi lavalle laulahtelemaan!
Helpotuksen huokaus, niin ei tapahtunut.


Lapsonen seurasi herkeämättä lavan tapahtumia.
 Joulupukin esiintymisen lisäksi nähtiin usempaa tyyliä edustavia tanssiesityksiä.

Joulutorikäyntiin kuuluu luonnollisesti mukilliset glögiä ja
 systeri sai ostettua talonmallisen kynttilälyhdyn, jota jäi kolme vuotta sitten haikailemaan.
Nooo, muutama vuosi sinne tai tänne!

Torillahan olisi voinut tutkia enemmänkin kojujen tarjontaa, 
syödä joulumakkaroita ja muuta einettä, 
juoda glögiä ja pyöriä karusellissa vaikka kuinka kauan, 
mutta viluisena ihmisenä aloin kaivata seinien sisälle lämmittelemään.

Koska joulutori vetää kevyesti vertoja Keski-Euroopan vastaaville, 
taidan piipahtaa siellä vielä ennen joulua fiilistelemässä,
mutta asianmukaisesti pukeutuneena.

Kuvan henkilöt ovat eläviä ihmisiä, vaikka näyttävät nukeilta. 
Keskiaikaisesti asustautuneet musikantit viihdyttivät Olde Hansan asiakkaita huilu- ja luuttusävelin. 

Koska matkakaverina oli sisareni, oli mentävä kyseiseen krouviin. 
Systerillä kun on pakkomielteisyyttä hipova tapa saada jokaikisellä Tallinnan matkalla savituopposellinen hunajaolutta.

Oikeastaan olen kiitollinen sisarelle siitä,
että hänen seurassaan tulee aina käytyä Olde Hansassa,
minä kun tykkään useimmiten testailla itselleni uusia paikkoja.
 Ravintola on kuitenkin niin ainutlaatuinen ja tunnelmallinen, että siellä on aina kiva piipahtaa.

Tykkään myös vietävästi kaupan yhteydessä olevasta puodista. 

Mukaan lähti voimakkaasti tuoksuvaa tervasaippuaa.
Kyltissä lukee, että tämä saippua pitää sinut nuorena ikuisesti.
Huomasin vasta nyt. Hitsi vieköön, ostan ensi viikonloppuna koko korillisen!

Ruokailemaan päädyimme kuitenkin viereiseen Peppersackiin
joka on niinikään keskiaikainen, mutta ruokalistan antimet edustavat enemmän tätä päivää.

Lapsi pisteli tyytyväisenä poskeensa lemppariruokaansa, äyriäiskeittoa.
Keskiaikainen miekkailunäytös oli myös pienen miehen mieleen.


Joulutori,
kunnes jälleen kohtaamme...hyvin pian siis!

Ravintola Olde Hansa, Vana Turg 1, Tallinna
Ravintola Peppersack, Vana Turg 6, Tallinna

11.11.2017

Remonttia Tallinnan päässä


Ravintola Sfäär on pitkään ollut käyntilistallani, nyt puhutaan siis vuosista...
Mene ja tiedä miksi en ole siellä aiemmin piipahtanut, mutta asia on nyt korjattu.

Nettisivujensa mukaan ravintola on juuri nyt remontissa ja avataan vasta helmikuussa.
Paikka lienee silloin eri näköinen kuin nyt, joten vinkkinä tämä postaus on kehnonlainen.
Ravintolan konsepti ja ulkonäkö ovat kuitenkin niin kivat, että julkaisen silti tämän postauksen.

Sisustus miellyttää silmää. 
Ilmaritapiovaaramaiset tuolit istuvat tyyliin. 
Mistäpä minä tiedän, vaikka olisivat aidot Tapiovaarat??

Ravintolasta voi ostaa paitsi vatsan, myös vaatekaapin täytettä.
Miehille ja naisille on omat laadukkaita ja trendikkäitä vaatteita myyvät tilansa.

Nämä nilkkurit olisivat lähteneet mukaani, jos olisin ollut huikentelevaisella tuulella.
 Olin kuitenkin ylirationaalisessa taloudellisuusmoodissa, joten jätin ostamatta. Hienot ne on kyllä.

Aesopin tuotteita kaupan.
 Olisipa hienoa täyttää kylpyhuoneen hyllyt vain tällaisilla pelkistetyillä buteleilla kaikenmaailman purkkien sijaan. Ehkä joskus.



Tämä interiööri näyttää enemmän jonkun kodilta kuin miesten vaateliikkeeltä.

Ai niin, olihan siellä ravintolassa ruokaakin. 
En ollut pätkääkään nälkäinen, mutta usein jos valokuvailen jossain ravintolassa henkilökunnan silmien alla, en sitten millään kehtaa olla ostamatta mitään. Siispä istuin pöydän ääreen ja esitin toivomukseni "jostain pienestä suolaisesta". 
Tarjoilijatar suositteli perunasalaattia, jonka hetkeäkään empimättä tilasin, koska luotan yleensä suosituksiin. Salaatissa ei ollut mitään vikaa, päinvastoin, se oli varsin maukasta.
Ehkä kuitenkin majoneesipläjäys on parempi alkuruokana, kuin pienenä pääateriana.
 Joka tapauksessa pikkuiset halkaistut viiriäisenmunat olivat söpöjä ja isot kaprikset herkullisia.

Ikäänkuin jälkkäriksi voi ostaa vaikka paidan. Tai jälkkärin jälkkäriksi.

Majapaikkana Meriton Spa, jossa on tullut majailtua kerran jos toisenkin.


Tossut ojossa kohti spa-osastoa.
Meriton Span matot ovat lainanneet raitansa Nuustakun kansallispuvulta.
Koltun raidat kertoivat aikoinaan kantajansa aseman, siviilisäädyn, iän ja kotipaikan.

Siitä sainkin oivan aasinsillan kertoakseni,että Rotermannilla on pikkuinen kansallispukumuseo.


Museossa pyörivät laulujuhlien tantsunauhat. 
Ihailen aina virolaisten innostusta kansallistansseja ja -pukuja kohtaan, kerrassaan hienoa. 

Ja hei, voi kääk! 
Myös Virukadun kukkakiskat ovat remontissa! 

Kiva tietysti, että paikkoja laitetaan kuntoon, nyt kun katukin on fiksattu, mutta olen jäänyt ilman kukkia viime aikoina. Minulle on tullut tavaksi ostaa puska tai kaksi mukaani lähtiessäni piristämään kotiani ja itseäni.
 On jotenkin kivaa tutkia kukat kioski kerrallaan ja valikoida sillä hetkellä miellyttävimmät asetelmat.

Taksikuskilta saamani informaation mukaan ehostetut kukkapömpelit avataan joulukuussa ja kioskien yläpuolella olevalle tasanteelle tulee kahvila.

Puolet tämän postauksen käyntivinkeistä on siis remontissa :)!!!
Mutta pidettäköön tätä postausta vinkkinä siitä, ettei Sfääriin tai kukkakojuille kannata suunnistaa ihan lähiaikoina.